Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila nosti viime viikolla keskusteluun tärkeän asian jolla on suuri vaikutus lasten elämään, nimittäin eriarvoisuuden. Toivoisin että tästä keskusteltaisiin enemmän ja että eriarvoisuuden vaiktuksia arvioitaisiin aktiivisesti. Tärkeintä on että tunnistamme että eriarvoisuus on tosiasia, ja että se on uhka lasten hyvinvoinnille.
Totta on että erittäin moni lapsi voi tänä päivänä hyvin ja että monella lapsella on materiaalisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin maamme historiassa. Todella monella lapsella menee tänä päivänä paremmin kuin koskaan ennen, ja siitä meidän tulee olla tyytyväisiä. Suurta huolta kannan kuitenkin siitä että samalla kuin toisilla lapsilla menee todella hyvin on osa lapsia joilla menee entistä huonommin. Näillä lapsilla on entistä vaikeammat elämäntilanteet ja suuremmat huolet kuin koskaan ennen.
Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet ja lapsiperheiden taloudellinen asema on heikentynyt viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Samaan aikaan myös lapsiköyhyys eli köyhiin kotitalouksiin kuuluvien lasten osuus on Suomessa kasvanut. Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset vaikuttavat sekä suoraan että aikuisten toiminnan kautta lapsiin, heidän arkielämäänsä sekä hyvinvointiinsa. Tämä on herättänyt huolta lasten ja nuorten jakaantumisesta kahteen ryhmään: köyhtyviin ja rikastuviin.
Lasten eriarvoisuuden vähentämiseksi on torjuttava sekä taloudellista että hoivaköyhyyttä. Palvelut eivät nyt tue ajoissa vanhempia heidän ongelmissaan ja vuorovaikutuksessa lastensa kanssa. Palveluissa ammattilaiset eivät myöskään kohtaa lapsia ja nuoria tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Kehityksen oikaiseminen vaatii eri hallinnonaloihin jakautuneiden koulu, sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamista lapsi- ja perhelähtöiseksi kokonaisuudeksi.
Meillä on paljon tietoa lasten hyvinvointia tukevista elementeistä. Me tiedämme mitä palveluja yhteiskunnassame tulisi vahvistaa ja parantaa jotta lapsilla olisi riittävän hyvät kasvuympäristöt. Nyt me tarvitsemme polittista tahtotilaa jotta lasten ja perheiden elämää voidaan kohentaa. Meidän täytyy haluta muuttaa asioita! Meidän on pidettävä lasten asiat ja lapsiystvällistä yhteiskuntaa keskeisenä yhteisenä tahtotilana ja tavoitteena. Eriarvoisuus on uhka lasten hyvinvoinnille, ja jos me todella haluamme niin me voimme taistella sitä vastaan. Me voimme edistää maatamme ja luoda siitä lapsiystvällinen!