Olipa aikamoinen matka tuo eduskuntavaali ehdokkuus. Huhhuh. Joskus on hyvä ettei ihan tiedä mihin ryhtyy… Totuus on, että jos olisin tiennyt miten kovaa työtä eduskuntavaaliehdokkuus on, en olisi uskaltanut lähteä mukaan. Mutta jos en olisi lähtenyt mukaan, olisi monta hienoa hetkeä jäänyt kokematta. Nyt kampanja on takana, vaalit on käyty, kansa on puhunut ja minä alan pikkuhiljaa palautua normaali tilaan. Tänään ajattelin kerätä hieman ajatuksia kampanjastani ja siitä mitä sain kokea ja nähdä.
Päällimmäinen tunne kaiken tämän jälkeen on suuri kiitollisuus ja nöyryys. Olen kiitollinen siitä että juuri minua haluttiin asettaa ehdokkaaksi. Olen nöyrä sen edessä että minua pidettiin varteenotettavana ehdokkaana ja että minuun uskottiin. Olen kiitollinen siitä kaikesta mitä olen saanut näiden kuukausien aikana oppia. Tänään olen paljon viisaampi kuin kaksi kuukautta sitten. Olen todella kiitollinen siitä valtavasti tuesta, ystävällisistä sanoista ja kannustavista viesteistä mitä sain prosessin aikana. En voi sanoin kuvailla miten onnellinen olen tukiryhmäni työstä ja tuesta. Olen todella etuoikeutetussa asemassa kun minulla on perhe, ystävät, työkaverit ja tutut jotka vapaaehtoisesti halusivat tehdä töitä eteeni ja kanssani. En löydä sanoja jotka tarpeeksi kuvailisi kiitollisuuttani. Ilman tukiryhmää ja puolueen porukan tukea en olisi henkisesti kestänyt kampanjan tuomia paineita enkä olisi saanut yhtään mitään aikaiseksi.
Minä en ollut aikaisemmin tiennyt että satoja, tuhansia, ihmisiä tekevät vapaaehtoisesti töitä eri puolueiden eteen. Nämä ahkerat, pyyteetöntä työtä tekevät ihmiset, tekivät minuun syvän vaikutuksen. Säässä kun säässä, oli kellonaika mikä tahansa, nämä naiset ja miehet, voimiaan säästämättä, tekivät töitä meidän ehdokkaiden puolesta. Teille kaikille suuri kiitos ja kumarrus.
Kun tulee, näin kun minä tulin, uudelle ”pelikentälle”, ulkopuolisena, ketään tuntematta ja erittäin kokemattomana voi helposti tuntea itsensä hyvinkin yksinäiseksi. Retoriikka on vierasta, kulttuuri on vierasta, ei tiedä miten tulisi käyttäytyä ja alussa tuntuu todella kummalliselta itsensä esiintuominen ja materiaalin jakaminen. Näinä hetkinä minulle oli ratkaisevaa että muut ehdokkaat ottivat minut ystävällisesti vastaan ja auttoivat minua. Olen oppinut tuntea ihania kanssaehdokkaita joiden parissa tuli vietettyä monta tuntia mitä kummallisimmissa tilanteissa. Minä en kokenut mitään kilpailua ehdokkaiden kesken, päinvastoin sain apua, tukea ja paljon hyviä neuvoja. Koin myös että sain eräistä ehdokkaista aitoja ystäviä. En osannut odottaa sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ”me”-henkeä jota välillemme kampanjan aikana kehittyi. Sitä tunnetta en tule koskaan unohtamaan.
Minä lähdin ehdokkaaksi koska halusin osoittaa että lasten asiat ovat minulle juuri niin tärkeitä kun olen työni kautta yrittänyt sanoa. Halusin osoittaa, että työ lasten eteen on tärkeää, ja että tarkoitan kaikkea sitä mitä julkisesti olen aikaisemmin lausunut. Tavoite oli näyttää että minä aidosti olen valmis pistämään itseni likoon lasten oikeuksien toteutumisen puolesta, että minä taistelen loppuun asti lapsiystävällisen yhteiskunnan puolesta ja että minun kauttani lapset saavat äänitorven. Nämä henkilökohtaiset tavoitteeni toteutuivat. Minä pysyin itselleni uskollisena, en hetkeäkään unohtanut lapsen etua ja lasten oikeuksia, tein kaikkeni jotta lapset pysyisivät mukana poliittisissa keskusteluissa.
Nyt on aika taas jatkaa ahkerasti työtäni lastensuojelujärjestön toiminnanjohtajana. Tällä kertaa minusta ei tullut kansanedustajaa. Mutta olen hyvässä asemassa jossa pystyn oikeasti vaikuttamaan lasten hyvinvointiin. Toiminnanjohtajana, lastensuojelun keskusliiton vara puheenjohtajana, Soste ry:n valtuustossa ja muissa luottamustehtävissäni yhteiskuntavaikuttaminen jatkuu. Aion yhä lujemmin vaikuttaa ja tehdä töitä jotta lapsiystävällinen yhteiskunta toteutuu.
Tervetuloa ihana arki!