Maailmassa tapahtuu jatkuvasti asioita joita meidän aikuisten on vaikea käsittää. Kuulemme tapahtumista jotka saattavat pelottaa, tai ainakin voivat luoda meille turvattomuuden tunnetta. Otamme osaa päivittäin tapahtumiin joita emme ymmärrä emmekä voi hyväksyä. Aikuisina osaamme kuitenkin lokeroida uutisia ja käsitellä niitä oikealla tavalla, aikuismaisesti. Tällaista kykyä lapsilla ei ole. Lapset eivät välttämättä osaa käsitellä ja lokeroida, eivätkä he pysty ymmärtämään niitä asioita joita tiedotusvälineet välittävät. Meidän on kuitenkin muistettava että lapset, hyvin pienetkin lapset, kuulevat niitä asioita joista aikuiset puhuvat ja joita aikuiset seuraavat. Lapset saattavat ymmärtää tapahtumia väärin, tehdä niistä omia tulkintoja ja ennen kaikkea lapsi saattaa pelästyä uutista jota hän ei ymmärrä. Siksi on tärkeää että me aikuiset keskustelemme lasten kanssa ikävistä ja pelottavistakin asioista. Meidän tulisi auttaa lapsia ymmärtämään ja käsittelemään tapahtumia ja uutisia. Meidän tulisi antaa lapselle tietoa lapsen omalla tasolla, keskustella lapsen kanssa ja vastata lapsen kysymyksiin.
On luonnollista että aikuisina haluamme suojella lapsia pahoilta ja ikäviltä asioilta. Ja lapsen ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään tietää kaikkia vaikeita aikuisten asioita. Aikuisten tehtävä on aina suojella lasta! Mutta maailmassa tapahtuu pahuutta, onnettomuuksia, sairauksia ja pelottavia tapahtumia, ja nämä välittyvät aina myös lapsille. Me emme voi suojata lapsia pelottaviltakin uutisilta. Siksi meidän on oltava kuulolla ja herkästi vastattava lapsen keskustelupyyntöihin ja kysymyksiin. Ei pidä tuputtaa tietoa jos lapsi ei halua sitä vastaanottaa. Ei pidä liioitella tai suurennella asioita. Ei tarvitse luennoida syvästi ja laajasti teemoista jotka ovat jopa aikuisen vaikea ymmärtää. Mutta jos lapsi kysyy niin hänelle pitää vastata, asiallisesti ja lapsen tasolla. Aina tulisi pysyä lähellä totuutta. Ja aina voi myöntää että tämä asia on myös minulle aikuisena vaikea ymmärtää.
Lapsi tutkii maailmaa omasta itsestään lähtien. Usein lapsi haluaakin tietää että voiko tilanne josta on kuullut tulla omalle kohdalle. Emme valitettavasti voi luvata lapselle että mitään ikävää ei koskaan tulisi elämässä eteen. Mutta voimme aina kertoa että aikuiset hoitavat lasta, että Suomi on hyvä ja turvallinen maa, meillä on hyvä sairaanhoito ja aikuiset täällä kantavat vastuuta lapsista. Voi sanoa että on hyvin epätodennäköistä että tulee sota tai luonnonkatastrofi, tai jokin muu lasta askarruttava tapahtuma. Lapselle voi kertoa että hänelle on jopa vaarallisempaa ylittää katu omilla kotikulmilla, kun moni muu pelottava asia. Kun lapsen kanssa keskustelee, on kuitenkin tärkeintä että kuuntelee lapsen huolta, vastaa hänen kysymyksiinsä niin hyvin kun aikuisena osaa ja että muistuttaa lasta siitä että aikuiset hoitavat häntä. Että aikuiset suojelevat häntä!
Lapset näkevät, kuulevat ja aistivat paljon enemmän asioita kuin mitä me aikuiset uskomme. Me emme saa vähätellä lasten pohdintoja, vaan meidän tulee kohdata heitä. Aikuisten tehtävä on suojella lasta. Kun autamme lasta käsittelemään vaikeita asioita teemme juuri siitä suojelevaa työtä joka kuuluu meille!