Olen viime aikoina pohtinut useasti miten yhteiskuntamme on kehittynyt juuri lasten näkökulmasta viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Selvää on että sodan jälkeisessä suomessa on tapahtunut valtavasti hienoja ja hyviä asioita nimenomaan lasten näkökulmasta. Maassamme on löytynyt tahtoa rakentaa hvyinvointia, on vuosien saatossa haluttu kehittää lapsiperhepalveluja ja lasten tarpeet ovat useasti olleet keskiössä.
Pidän perusopetusta ja koulujärjestelmämme kehitystä merkittävänä lasta suojaavana tekijänä. Me olemme onnistuneet kehittämään koulujamme, olemme luoneet ladukkaan koulujärjestelmän ja maassamme on pystytty tarjoamaan perusopetusta kaikille lapsille. Opetus on ilmaista ja kaikille lapsille tarjotaan ilmainen lounas.
Voimme myös olla ylpeitä maamme varhaiskasvatuksesta. Olemme kehittäneet varhaiskasvatusjärjestelmää joka on maailman laajuisesti ainutlaatuista. Olemme onnistuneet kehittämään varhaiskasvatusta jossa lapsen tarpeet ja lapsen oikeus varhaiskasvatukseen on pidetty keskiössä. Merkittävä polittinen päätös oli myös subjektiivinen päivähoitooikeus.
Huomion arvoista on myös esiopetuksen kehitys. Esiopetusta on jo vuosikymmenten ajan pidetty tärkeänä, ja sitä on jatkuvasti haluttu kehittää. Tänä päivänä esiopetus on pääsääntöisesti laadukasta ja syksyllä astuu voimaan uusi laki joka velvoittaa lapset osallistumaan ilmaiseen esiopetukseen.
Maassamme on loistava neuvola järjestelmä. Odottaville äideille neuvola on merkittävä palvelu sekä fyysisen että henkisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Pienten lasten neuvolapalvelut ovat keskeinen osa lasten hyvinvoinnin takaamista ja ennaltaehkäiseviä palveluja. Väitän että neuvola on lähes jokaisen lapsen elämään vaikuttanut jollain lailla positiivisesti.
Meillä hoidetaan sairaita lapsia hyvin. Olemme tehneet paljon tutkimus- ja kehittämistyötä maassamme jotta sairaita lapsia pystyttäisiin auttaa mahdollisimman hyvin. Sekä perus- että erityissairaanhoidossa on tapahtunut valtavasti kehittymistä.
Iltapäiväkerhotoimintaa ei saa unohtaa. Tämä on tärkeä ennalta ehkäisevä ja lasta suojaava toiminta. Ip-toiminta ei ole yhteiskunnalle taloudellisesti raskas taakka. Tämä toiminta on monelle lapselle ja lapsiperheelle merkittävä. Oli hienoa että saimme lain iltapäiväkerhotoiminnasta, harmi vain että ip-toimintaa ei saatu subjektiiviseksi oikeudeksi.
Lapsilisä on mainittava, tietenkin. Lapsilisää on vuodesta 1948 maksettu lapsiperheille, ja ajatuksena on ollut kompensoidaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia. Monelle perheelle lapsilisä on erittäin tärkeä osa toimeentuloa.
Kuritusväkivalta on vähentynyt huomattavasti. On hyvä että vanhemmat pääsääntöisesti tietävät että lapsen ruumiillinen kurittaminen on lailla kiellettyä. Valtaosa vanhemmista tietävät että myös tukistaminen ja luunapin antaminen ovat kiellettyä. Olisi hyvä jos vielä ymmärrettäisiin että myös henkinen väkivalta ja kiusaaminen lasketaan väkivallaksi. Lasta ei myöskään saa alistaa.
Lapsen oikeuksien huomioiminen on ehkä hieman parantunut. Paljon on vielä tehtävä jotta ”LOSia” osattaisiin kunnioittaa. Mutta moni aikuinen on kuitenkin tietoinen siitä että lapsilla on omat oikeutensa.
Kun näitä lapsia suojaavia asioita olen pohtinut, olen todennut useasti että universaalien palveluiden tärkeys ja merkitys on suurta! Me tarvitsemme vahvat rakenteet jossa lasten tarpeet ovat keskiössä. Me tarvitsemme palveluja jotka ovat suunnattuja kaikille lapsille. Historia on näyttänyt että vahvoilla rakenteilla olemme osaneet luoda hyviä palveluja lasten hyväksi.
Oma huoleni onkin että olemmeko nyt karsimassa näitä rakenteita ja palveluja jotka ovat osoittautuneet hyviksi? Olemmeko kuristamassa maamme hyviä lapsiystävällisiä asioita säästökampanjoillamme? Me tarvitsemme tahtoa pitää lasten asiat ykkös asioina. Meidän tulee aina asettamaan lasten tarpeet etusijalle. Meidän on uskallettava satsata lapsiin! Lapset eivät voi odottaa!